opas

Opas virheiden tekoon

”Vältä virheiden tekoa. Pyri olemaan täydellinen.”

Muistan kuulleeni jotain tuon tapaista ollessani teini-ikäinen tyttö. Silloin nuo sanat tuntuivat totuudenmukaisilta, niinpä päätin itsekseni, että siitä hetkestä eteenpäin en tekisi enää virheitä. Enpäs silloin tiennyt miten väärässä olinkaan puhumattakaan noiden neuvojen antajasta.

Virheiden teko on aina ollut minulle hyvin raskas aihe. En halua tehdä virheitä, mutta niitä aina tulee vaan tehtyä. Yleensä virheiden teon jälkeen tunnen itseni maailman surkeimmaksi ihmiseksi. Elämässäni on myös aina ollut ihmisiä, jotka ovat edesauttaneet ”maailman surkein ihminen”-tittelin ansaitsemista.

Virheiden teolle on olemassa oikea paikka ja aika. Kukaan ei halua, että kirurgi tekee virheitä elintärkeän operaation aikana. Kirurgin aika ja paikka tehdä virheitä on opintojen aikana. Toivottavasti hän ehtii tehdä kaikki tarvittavat virheet, niin että myöhemmin astuessaan työelämään hän kykenee toimimaan virheettömästi.

Tietyssä iässä virheiden teko on ihan normaalia, se kuuluu kasvuun. Yleensä pienen lapsen odotetaan tekevän virheitä, koska se on osa oppimisprosessia. Kukaan ei opi kävelemään kaatuilematta. Kukaan ei opi lukemaan tai kirjoittamaan tekemättä virheitä. Pientä lasta rohkaistaan ja tuetaan.

Virheidentekomatka lähtee siis kotoa. Miten vanhemmat reagoivat lapsen virheeseen? Onko reaktio syyttelevä ja rankaiseva, jonka jälkeen lapselle tulee entistä kurjempi olo?

Minkälainen maailma olisi jos opettaisimme lapsiamme pienestä asti oppimaan omista virheistä ja olemaan armollisia muille virheitä tekeville? Olisiko maailmassa vähemmän kiusaamista?

Jossakin elämän vaiheessa suhtautuminen virheisiin muuttuu. Virheitä aletaan pelätä. Koe arvostellaan virheiden määrän perusteella. Mitä enemmän virheitä, sitä huonompi arvosana. Pelko tehdä virheitä näkyy erityisen vahvasti kielten opiskelussa. Ei uskalleta käyttää opittua kieltä, koska pelätään kieliopillisia virheitä. Sellaista kielen opiskelu oli ainakin minun kouluaikana.

(Olen muuten huomannut, että nykyään monissa sovelluksissa, jotka on tarkoitettu itseopiskeluun, on alettu hyödyntämään käyttäjän tekemiä virheitä oppimisen kannalta. Virheistä ei rangaista, vaan niistä opitaan. )

Muistan kun jännitin ja pelkäsin kokeen tulosta. Opettelin asioita ulkoa vain koetta varten ja vain saadakseen kohtalaisen arvosanan tai päästäkseen kurssista läpi. Olen aina ollut sellainen opiskelija, joka ei välitä arvosanoista. Tärkeimpänä minulle on ollut oppiminen. Mielestäni kokeen tulos ei ole koskaan  pystynyt näyttämään miten hyvin olen oppinut jonkin asian.

Olen ajan saatossa oppinut arvostamaan enemmän sellaisia oppimismetodeja, joiden avulla tieto jää päähän pidemmäksi ajaksi. Kokeen avulla olen saanut pidettyä uutta tietoa päässä vain lyhyen ajan.

Yleensä kun sain tietää kokeesta saadun arvosanan, tunsin yleensä häpeää tehdyistä virheistä. Sen jälkeen halusin nopeasti unohtaa koko jutun.. Jossain opiskelun vaiheessa minua alkoi harmittaa, etten päässyt katsomaan tarkemmin kokeessa tehtyjä virheitä. Koe oli tehty, arvosana oli annettu ja sen jälkeen siirryttiin uuden asian opiskeluun. Siinä vaiheessa syntyi aina ”lumipalloilmiö”.

Seuraavaksi esitän havainnollistavan kuvion avulla mitä tarkoitan ”lumipalloilmiöllä”:

 

 

Oheinen piirtämäni kuvio perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Kaavio selittää mihin opiskelumotivaatio häviää. Pitäisi oppia tunnistamaan tilanteita, joissa lumipallo syntyy ja niihin tilanteisiin pitäisi puuttua hyvissä ajoin.

Virheet ovat olennainen osa jokaisen ihmisen kasvua ja kehitystä. Kaikissa kouluissa pitäisi olla  yhtenä pakollisena aineena virheidentekoteoria. Virheidentekoteorian tunneilla opettaja voisi opettaa oppilaita kohtaamaan omia virheitä ja oppimaan niistä. Samalla siellä voisi oppia olemaan armollinen muille virheiden tekijöille. Minkälainen maailma olisikaan jos nämä opit olisivat jokaisella sisäistetty kotona ja koulussa? No ainakin toimittajilla olisi paljon vähemmän kirjoitettavaa, kun kukaan ei haluaisi enää arvostella poliitikkoja tai julkkiksia.

Entä mitä tapahtuu virheiden teolle kun siirrymme työelämään? Kukaan työnantaja ei halua työntekijöidensä tekevän virheitä. Kaikki työnhakijat yleensä yrittävät osoittaa kaikin tavoin miten ahkeria ja ”täydellisiä” he ovat kyseiseen työhön. Mitä jos työilmoituksessa lukisi: ”Haemme virheitä tekevää epätäydellistä työntekijää, joka osaa kantaa vastuun ja oppii nopeasti omista virheistä.”

Virheitä ei tarvitse pelätä, vaan on opittava suhtautumaan niihin oikealla tavalla. Itsensä rankaiseminen, toisten syyttäminen tai välinpitämättömyys ovat vääränlaisia suhtautumistapoja.

Miten pitäisi reagoida virheitä tekevään ihmiseen?

Rakkaudella, armolla ja kärsivällisyydellä. (Usko pois, se henkilö ei tarvitse yhtään enempää negatiivisuutta, kun on muutenkin ihan tarpeeksi kakkamainen olo.)

Mitä hyötyä on virheiden teosta?

Kun virhe on tehty, niin kannattaa analysoida tapahtunut tilanne. Miksi näin tapahtui ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Tärkeä vaihe on oppia läksy, antaa itselleen anteeksi ja siirtyä eteenpäin.

Virhe on jo tapahtunut, niinpä on ihan turha jäädä paikalle syyttämään itseään tai toisia. Se ei hyödytä yhtään ketään.

Lyhyt ja ytimekäs opas virheiden tekoon:

Yritä olla tekemättä virheitä, mutta jos satut tekemään, niin

  • Ota vastuu omasta virheestä
  • Anna itsellesi anteeksi
  • Opi virheestä
  • Jatka elämää viisaampana

 

Rakentavia virheidentekohetkiä! 🙂

0

Leave a Comment