Opiskelun tueksi

Opiskelun tueksi

Tiedätkö mikä on kaikkein tärkein työkalu tällä digitalisaation aikakaudella?   Kynä ja paperi tietenkin!   Olen löytänyt kynän ja paperin uudelleen kaikkien digitaalisten vempainten jälkeen. Itseopiskelun aikana olen oivaltanut, että kaikkein tärkeintä on löytää itselleen mukavin tapa opiskella sekä mukavimman työkalun opiskelun tueksi. Eikä sitä tarvitse hävetä, jos se ei ole viimeisim ...

Tutki, kokeile, ole utelias

Koodauksen alkutaival

Pahoittelen, etten ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan. Alun perin minun oli tarkoitus kirjoittaa joka viikko. Mutta.. elämässä sattuu ja tapahtuu. Yhtäkkiä aikaa on vähemmän, eikä ajatus kulje. En ole kuitenkaan ollut ihan toimeton. Olen päässyt eteenpäin omassa ohjelmoinnin oppimisprojektissa. Tästä eteenpäin blogin tekstit tulevat olemaan hyvin ohjelmointipainotteisia. En ole vielä mikään oh ...

Hello world!

Nostalginen katsaus omiin ohjelmointitaitoihin

Olen tippunut nykymaailman kiihkeän digitalisaation kelkasta. Avoimia työpaikkoja selatessa tulee sellainen fiilis, että jos ei osaa koodata/ ohjelmoida, niin mahdollisuudet saada työpaikka ovat vähissä.

Ei oikeastaan enää riitä, että on kiinnostunut digijutuista (digi, digi, digi.. tulee kohta korvista ulos).

Mietityttää, saavatko firmat tarpeeksi työnhakijoita avoimiin ohjelmointitehtäviin? Olen myös törmännyt sellaiseen ilmiöön, että firmoille kelpaavat jopa harjoittelijat ja harrastajat. Ei tarvita enää ICT-alan koulutusta, vaan harrastuspohjalta saatu tietotaito riittää.

Minun ensimmäisiä kokemuksia ohjelmoinnista ovat lukion Pascal-kurssilta. Joo, juuri Pascal. Kuulit ihan oikein!

 

Herra Pascal ei ole itse kehittänyt tuota ohjelmointikieltä. Siis hänhän eli 1600-luvulla. Kehittäjänä on toiminut Niklaus Wirth – sveitsiläinen tietojenkäsittelyteoreetikko. Erään väittämän mukaan kieli kehitettiin opetuskäyttöä varten.

 

Muistan siitä vain hirveän tylsän mustan taustan tietokoneen ruudulla ja paljon tekstiä. Kurssin alussa pysyin mukana ja olin kiinnostunut, sitten jossain vaiheessa tipuin kärryiltä. Ainakin vieressä oleva luokkakaveri tuntui olevan hyvin innostunut Pascalista. Se oli sitä aikaa, kun pidettiin trendikkäinä mustia taustoja web-designissa ja aivan älyttömän pientä fonttia (2000-2003). Oikeasti niin pientä fonttia, että jopa tervesilmäiset ihmiskunnan edustajat joutuivat näkemään vaivaa kirjainten tunnistamisessa.

Tutustuminen koodaamiseen jatkui yliopistossa HTML-kurssilla. Siihen aikaan CSS teki vasta tuloa, eikä sitä vielä opetettu meille. HTML ei tuntunut vaikealta ja luulin silloin, että se oli sitä ohjelmointia. Sivut rakennettiin taulukkoon ja se taulukko tuotti paljon päänvaivaa.

Tästä pääsee sukeltamaan ruman web-suunnittelun historiaan. Täytyy sanoa, ettei kannata tuijottaa niitä sivuja liian pitkään, tulee huono olo.

90- ja 2000-luvun alkupuolen web-suunnittelulle oli ominaisinta Comic Sans -fontin käyttö. Erittäin pieni fontin koko sekä taustakuvan ja tekstin värien huono yhdistelmä hankaloittivat tekstin lukemista.

 

Minäkin tein jotain vastaavaa HTML-peruskurssilla.

Ja sitten tuli MYSPACE! Kuka muistaa?

Myspace oli erittäin suosittu ennen kuin Facebook aloitti maailman valloituksen. Minun mielestä Myspace oli karkeasti sanottuna ”rumien sivujen kehto”. Jokainen käyttäjä sai laitettua mitä ikinä tuli mieleen omalle sivulle. Eikä tarvinnut osata HTML:ää. Sen seurauksena profiilit vilkkuivat ja välkkyivät kaikenlaisia GIF-animaatioita ja videoita. Se oli sellaista kuvien, tekstien ja muun median sekamelskaa.

Käytin aktiivisesti Myspace-palvelua, koska kaikki kaverini olivat siellä. Minun vähäisillä HTML-taidoilla yritin pitää sivuani aisoissa ja myös autoin tyylitietoista kaveriani koodin kanssa.

Kun siirryin Facebookiin vastahakoisesti (muistaakseni vuonna 2005), minua häiritsi, ettei Facebook tarjonnut mahdollisuuksia oman profiilin ulkonäön muokkaamiseen. Jonkin ajan jälkeen Myspace jäi taakse ja Facebookista tuli hallitseva some-kanava vähäksi aikaa.

Nyt ymmärrän, ettei kaikista ole graafikoiksi eikä web-sivun ulkoasun suunnittelijoiksi. Parempi, ettei anneta valtaa kansalle siinä asiassa.

Se siitä web-suunnittelusta.

Yliopiston animaatiokurssilla tutustuin Adobe Flash -ohjelman myötä ActionScript -skriptauskieleen. Minun oli tosi vaikea ymmärtää sitä. Luulen, että se johtui osittain opettajan opetustavasta.

Tässä on Hello World! -esimerkki ActionScript -kielellä:

 

package hello.world
    {
	import flash.display.Sprite;

        public class Main extends Sprite () {
            public function Main () : void {
                trace("Hello, World");
            }
        }
    }